sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Perjantai-illan huumaa ravintola Graniittilinnassa

Perjantaina testasimme isännän kanssa ravintola Graniittilinnan. Hakaniemen Säästöpankinrannassa, komeassa, kivisessä HTY-talossa (tai mikä rakennus lieneekään nimeltään nykyisin) sijaitseva ravintola ei olisi ollut ihan ensimmäinen mieleen juolahtava vaihtoehto, kun illallispaikkaa mietittiin ajatuksella "nyt kun vielä jonnekin ulos ennen lapsen syntymää pääsee", mutta minulla oli lahjakortti, jossa yksi hyödyntämisvaihtoehdoista oli juurikin illallinen Graniittilinnassa, ja paikan sivuja tutkittuamme päätimme lähteä koekäynnille.

Komean ulkokuoren takana ravintolan sisämiljöö on lämpimän viihtyisä. Ei missään mielessä trendikäs tai edes välttämättä ihan 2010-lukuinen, mutta punaiset tiiliseinät yhdistettynä vaaleaan rappaukseen, mukavat tuolit ja hauskan näköiset kabinetit tekivät paikasta sellaisen, jonka näkisin hyvin houkuttelevan ainakin teatteri-, pikkujoulu- ja juhlaseurueita. Kaupunginteatteri sijaitsee vain kivenheiton päässä ja ikkunapöydistä on komeat maisemat Töölönlahdelle.

Ravintolan lista noudatti samaa linjaa kuin sisustus, ei mitenkään "cutting edge" mutta paljon sellaista kotimaista sesongin raaka-ainetta, mitä mielellään lautasellaan näkee. Meidän visiittimme Graniittilinnaan osui ravintolan riistaviikoille, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Isäntä valitsi listalta riistamenun valmiina kokonaisuutena (köh, olkoonkin, että menussa osana ollut poro ei minusta ole riistaa, vaan tuotantoeläin), minä valkkasin annokseni eri puolilta listaa. Alkupalaksi isäntä sai karhusalamia ja karhun paistia, kera sorsapasteijan ja jonkin herkullisen marmeladin, minä puolestaan porocarpacciota etikkaisten suppilovahveroiden, sipulihillokkeen ja juustoisen "keksin" kera. Alkuruuat olivat minulle aterian paras osa, tykkäsin hurjasti mureasta carpacciostani ja suppikset sopivat siihen älyttömän hyvin. Juustosysteemin rooli jäi ehkä vähän ohueksi, ei se pahaa ollut mutta jäi toisaalta annoksen muiden komponenttien varjoon. Isännän karhuannos oli niinikään erittäin hyvä ja arvokasta raaka-ainetta oli laitettu lautaselle yllättävänkin reilusti.

Kuvat taattua kännykkäkameralaatua ;) Karhuannos.

Porocarpaccio
Pääruuaksi minä otin vorschmackin ja isäntä riistamenun osana poroannoksen, johon kuului sekä filettä että ossobuccoa. Porossa ei ollut moitittavaa, file oli hienosti paistettu ja ossobucco ihanan mureaa, vaikkei annos sinänsä erityisen mieleenpainuva ollutkaan. Myös vorschmackini oli hyvä, vaikka olisin ehkä kaivannut siihen hieman lisää tujakkuutta. Molemmat annokset olivat reilun kokoisia, joten nälkäisenä ei olisi tarvinnut lähteä, vaikka jälkkärit olisivat jääneet väliin.


Poron ossobucco ja file

Vorschmack
Mutta eivät ne todellakaan jääneet, isäntä sai menunsa päätökseksi puolukkaparfaitin kinuskikastikkeella, ja minä valkkasin listalta suklaafondantin kera maitosuklaamoussen ja punaherukkajäätelön. Jälkkärit söimme molemmat puoliksi, koska oikeastaan isännän jälkkäri olisi ollut minun suosikkini listalta, ja minun fondantini taas hänelle mieluisin vaihtoehto. Puolukkaparfait oli täyteläinen eikä yhtään liian makea, mikä ilahdutti minua suuresti, kun tarjolla oli kuitenkin makea kastike parfaitin kanssa yhdistettäväksi. Kastikkeelle pieni miinus siitä, että sokeri oli mennyt ehkä pikkuisen turhan paahteiseksi ja oli siinä ja siinä, oliko siihen palanut liikaa kitkerää vivahdetta. Suklaafondant-annoksen fondant taas oli täysosuma, juuri sellainen voimakas, lämmin ja sisältä valuva, kuin fondantin kuuluu ollakin. Maitosuklaamoussea ei olisi oikeastaan annokseen edes tarvinnut, vaikka hyvää oli sekin eikä mitenkään haitannut, että se oli mukana ;) Punaherukkajäätelö maistui sen sijaan ihan tavalliselta, teolliselta pakettijätskiltä - asia, joka ei vaivannut isäntää millään tavoin (hän kommentoi, että tärkeintä on, että fondantin kanssa on sitä jäätelöä), mutta itse olin ehkä asettanut odotukseni aika korkealle johonkin hieman erityyppiseen jätskiin. Kaiken kaikkiaan fondant-annos oli kuitenkin aivan ihana, ja jälkkärit ylipäänsä siihen malliin hyvät, ettemme edes muistaneet niitä kuvata :)

Palvelusta vielä, se pelasi aivan nappiin, ja sydämellisen oloiset tarjoilijat huomioivat meidät vierailun alusta loppuun, ovesta sisälle saapumisesta hyvästelyyn lähtiessämme. Hintaa kahden hengen illalliselle olisi ilman lahjakorttia tullut n. 120 euroa yhdellä viinilasillisella, mikä oli kuitenkin mielestäni kohtuullista huomioiden, että mukana oli esim. karhua. Listaa tutkiessani pääruokien hinnat keskimäärin olivat 20-25 euron paikkeilla. Lahjakorttini kanssa oli pientä säätöä, koska kortin arvo ei käynyt mistään ilmi (mikä ei tietenkään ole ravintolan, vaan lahjakortin toimittajan vika), mutta plussaa henkilökunnalle siitä, että he luottivat minun muistipohjaiseen arvaukseeni summasta. Poistuimme ravintolasta Helsingin yöhön (ok, siirryimme autolle ja söimme aikaisin joten kello oli ehkä kahdeksan poistuessamme) vatsat täynnä ja tyytyväisinä, voisimme hyvillä mielin mennä Graniittilinnaan uudemmankin kerran vaikka ennen tai jälkeen teatterireissun. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti