Kurpitsa-chorizopasta

Kurpitsaa on nyt kaikkialla. Blogit, ruoka- ja naistenlehdet ovat ohjeita pullollaan ja kaupassakin näkyy ilahduttavasti muunmuassa kotimaisen kurpitsan parantunut saatavuus. Ymmärrän siis hyvin, jos kurpitsa tulee jo ulos korvistakin, mutta suosittelen silti kokeilemaan tätä pastaa, niin hyvää se oli. Rasvaisen ja hieman happamanmausteisen chorizon kanssa paahdettuna makeahko kurpitsa imaisee itseensä mahtavia makuja!

Oikeastaan on vähän jännä, miten koenkin tämän annoksen niin onnistuneeksi. Pasta ja kurpitsa kun eivät kumpikaan ole minun juttujani, vaikken niitä erityisesti inhoakaan. Kurpitsaa ostan kuitenkin aina sen satokaudella, koska olen tällainen wannabe-kurpitsanystävä. Aiemmin olen yrittänyt lähentyä kyseisen kasviksen kanssa tekemällä siitä mm. klassista kurpitsapiirakkaa sekä uunissa paahdettua kurpitsalisuketta.

Tämänkertaisen pastan ohje syntyi useita ajatuksia yhdistämällä: viimeisimmän Glorian Ruoka & Viinin (6/2015) lämpimistä voileivistä löysin kurpitsa-chorizoyhdistelmän, jonka arvelin sopivan hyvin myös pastaan. Kokkeillaan -blogin kurpitsapastasta bongasin puolestaan pastan keitinveden käytön, jota en olisi itse tullut ajatelleeksi. Ja vuohenjuusto, no, se on kurpitsan kanssa hyväksi havaittu makupari ja maistuu muutenkin melkein missä tahansa.

Kurpitsa-chorizo-vuohenjuustopasta (neljälle)

1 keskikokoinen myskikurpitsa (600-700 g kuorittua tavaraa)
200 g tuorechorizoa
loraus oliiviöljyä
pari rouhaisua mustapippuria
hyppysellinen suolaa
1-2 valkosipulinkynttä puristettuna
2 rkl hunajaa + hieman valmiiden annosten päälle

300 g tai paketin ohjeen mukainen neljän hengen annos hyvää pastaa (kuiva paino)
100 g pehmeää vuohenjuustoa (minulla sellainen "kuoreton" pötkö chevrenappeja)
2 dl pastan keitinvettä
pari kourallista rucolaa

1. Kuori ja kuutioi myskikurpitsa reilun nopan kokoisiksi kuutioiksi, hienonna chorizo ja sekoita kulhossa kurpitsan kanssa. Lisää pieni loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria (suolaa varovaisesti, chorizo ja vuohenjuusto tuovat itsessään melko paljon suolaa). Levitä seos pellille leivinpaperin päälle ja paahda 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, sekoita ja paista vielä 5-10 minuuttia, kunnes kurpitsakuutiot ovat saaneet hieman väriä pintaansa. Sekoita mukaan hunaja sekä puristettu valkosipuli, ja jätä hetkeksi odottamaan.

2. Keitä pastaa suolalla maustetussa vedessä pari minuuttia vähemmän, kuin pakkauksessa ohjeistetaan. Valuta valmis pasta mutta ota talteen vajaat 2 dl keitinvettä. Sammuta keittolevy mutta nosta kattila levylle jälkilämpöön. Kaada keitinvesi takaisin kattilaan, lisää vuohenjuusto ja sekoittele, kunnes juusto on suurin piirtein sulanut kuumaan veteen. Lisää kattilaan keitetty pasta, rucola ja kurpitsaseos ja anna muhia pari minuuttia samalla varovaisesti käännellen. Halutessasi lisää vielä hieman rucolaa kaunistukseksi ja tarjoile.

Aasialainen yrtti-kanasalaatti

Sekoitellessani hirvi-phon lisukkeita tulin ajatelleeksi, että yrtti-ituseoksesta saisi myös aivan ihanan salaattipohjan jollekin kevyenraikkaalle, aasialaishenkiselle viritykselle. Sellaiselle, jossa yrtit eivät olisikaan "vain" mausteena vaan esittäisivät salaatin pääosaa. Tuumasta toimeen, ja syntyi tämä lihaisuudestaan huolimatta kevyt mutta makuja pursuava kanasalaatti.

Kaupasta olivat mung-pavunidut loppuneet, mutta sinimailasen idut (eli alfalfa-idut?) sopivat salaattiin myös, vaikkeivät antaneetkaan yhtä rouskuvaa suutuntumaa kuin tukevammat serkkunsa. Olin ilmeisesti hieman huonona päivänä liikkeellä, koska myös etsimäni kokonaiset broilerit olivat kaupasta lopussa, mutta korvasin ne maustamattomilla koipireisillä, jotka luullisena palana sopivat yhtä hyvin keiteltäviksi.

Salaatti oli todella helppo valmistaa, työläimmät osat taisivat olla lihan riipiminen luista sekä kastikkeen sekoittaminen. Erityisen nopeaa ei valmistus kuitenkaan ole, koska koipien keittely ottaa aikansa. Salaatin ulkonäön vaalimiseksi kannattaa kastike sekoittaa ensin kanaan ja lisätä muut aineet vasta lopuksi, joskin silloinkin yrtit pehmenevät nopeasti hieman muhjuisiksi, kuten kuvastakin näkyy. Makua kuitenkin riittää yllin kyllin. Lihaisasta annoksesta riittää sellaisenaan kolmelle aikuiselle pääruuaksi, tai höyrytetyn riisin kanssa neljälle-kuudelle hengelle.

Aasialainen yrtti-kanasalaatti

6 maustamatonta broilerin koipi-reisipalaa
suolaa
1 kurkku
2 salottisipulia
pari kourallista (1 kaupan valmisrasia) mung-pavun tai sinimailasen ituja
1 ruukullinen tuoretta minttua
2 ruukullista tuoretta korianteria
1 ruukullinen tuoretta basilikaa tai thaibasilikaa

kastike:

3 limetin mehu
4 rkl kalakastiketta
2 tl fariinisokeria
2 vihreää chiliä
1 valkosipulinkynsi
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 tl seesamiöljyä
2 tl seesaminsiemeniä


1. Laita koipireidet suureen kattilaan kylmään, suolalla maustettuun veteen. Kuumenna kiehuvaksi, kuori mahdollinen päälle kertyvä vaahto reikäkauhalla ja laske lämpö pienimmilleen. Keittele kannen alla noin tunnin ajan, kunnes liha on hieman vetäytynyt luusta.

2. Koipien kiehuessa valmista salaatinkastike: hienonna chili, valkosipuli ja inkivääri ja sekoita kastikkeen kaikki ainekset keskenään.

3. Nosta kypsät koivet lautaselle, anna jäähtyä sen verran, että koipia pystyy käsittelemään ja riivi sitten liha irti nahasta ja luista. Kaada kastike riivittyjen lihojen päälle.

4. Kuori ja viipaloi kurkku sekä salottisipulit salaattikulhoon. Lisää idut ja silppua mukaan yrtit. Kaada lopuksi mukaan kana kastikkeineen, kääntele varovasti sekaisin ja tarjoile.

Nopeutusta arkeen: jauhelihastifado

Kreikkalainen stifado-pata on helppo klassikko, mutta jonkin verran sen valmistamiseen kuluu aikaa. Niinpä innostuin tekemään padan pitkästä aikaa jauhelihasta, jolloin sen saa tehtyä liedellä ihan arkiruuaksikin. Käytännössä tällöin syntyy vähän kreikkalaisittain taitettu bolognesekastike. Jos ylimääräistä aikaa on, voi kastiketta hauduttaa pidempäänkin - se ehdottomasti pitää siitä - mutta kiireisen päivän iltana ruuan saa tarvittaessa pöytään noin puolessa tunnissa. Lisukkeeksi voi salaatin ohella laittaa oman maun mukaan pastaa, perunaa tai riisiä; minun suosikkini ovat uunissa tehdyt, yrttiset lohkoperunat.

Aiemmilta vuosilta löytyy blogista hirven- ja possunlihasta tehty, uunissa haudutettu stifado.

Jauhelihastifado (neljälle)

500g naudan jauhelihaa
4 salottisipulia
2-3 valkosipulinkynttä
1 kanelitanko
pari laakerinlehteä
2 rkl sokeria
suolaa
pippuria
lasillinen punaviiniä

400g (1 tlk) tomaattimurskaa
öljyä paistamiseen

1. Kuori ja viipaloi salottisipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita pannulla hetki öljytilkassa, lisää jauheliha ja paista kypsäksi.

2, Lisää pannulle suola, sokeri, pippuri, laakerinlehdet ja kanelitanko ja sekoita. Kaada mukaan viini, anna kiehahtaa ja lisää sitten tomaattimurska. Sekoita, tarkista maku ja lisää suolaa, sokeria tai pippuria tarvittaessa. Anna hautua vähintään viitisen minuuttia, tai reilusti pidempään jos aikataulusi sen sallii.

Pho-keitto hirvenniskasta

Meillä kävi onni saada tänä syksynä pakastimeen muutama pala hirven niskaa. Paloista riittää pariksikin kokkauskerraksi, joten päätin heittäytyä hulluttelemaan ja kokeilla parilla palalla, miten hirvi taipuisi hieman vietnamilaisen pho-keiton tyyliseen soppaan. Tykkäsin kovasti joskus alkuvuodesta tekemästäni samantyylisestä naudanhäntäkeitosta, joten ajattelin, että tumma, luullinen hirvenliha voisi sopia keittoon myös. Sitäpaitsi palana hirvenniska jopa muistutti jättimäistä naudanhäntäkiekkoa, joten en voinut vastustaa kiusausta.

Tällä kertaa valmistin liemen kokonaan kattilassa aiemman uunissa hauduttelun sijaan. Vaikka hirvenliha on huomattavasti nautaa vähärasvaisempaa, tuli liemeen mukavasti makua ja lihakin muuttui erittäin mureaksi hauduttuaan kannen alla noin kuusi tuntia (vaikka vähemmälläkin varmasti pärjäisi). Jos aikaa on, keiton voi tehdä yhdellä istumalla mutta minä jaoin tekemisen kahtia; liemen, siivilöinnin ja lihan riipimisen tein syömistä edeltävänä iltana, ja seuraavana päivänä vain lämmitin ne sekä valmistelin lisukkeet ennen tarjoilua. Hirvenlihan tilalle keittoon voi ihan yhtä hyvin käyttää sitä nautaakin, sehän se oikea pho-keiton raaka-aine on. Mainitsemieni häntäpalojen lisäksi ainakin luullinen rinta on erinomaista tällaisissa keitoissa.

Ohjeen määrät ovat tällä kertaa melko summittaisia, varsinkin lisukkeiden kanssa kyseessä on pitkälti makuasiasta. Tällä kertaa sekoitin kaikki viherlisukkeet yhdeksi "salaatiksi", mutta varsinkin porukalla syötäessä on tietysti hauskaa, jos lisukkeita voi laittaa omista pikku kupeistaan keiton päälle.

Pho-tyylinen hirvenniskakeitto

1,5-2 kg luullista hirvenniskaa
muutama hyppysellinen suolaa + rouhittua mustapippuria
3 sipulia
4 valkosipulinkynttä
n. 5 cm pätkä tuoretta inkivääriä
1 kanelitanko
2 tähtianista
n. 5 kokonaista neilikkaa
n. 1 rkl kokonaisia mustapippureita
vettä
öljyä paistamiseen

lisukkeet:

leveitä riisinuudeleita
srirachaa
kalakastiketta
chilihiutaleita
limetinlohkoja
salottisipulia
tuoretta minttua silputtuna
tuoretta (thai-)basilikaa silputtuna
tuoretta korianteria silputtuna
muita vihanneksia maun mukaan (minulla mung-pavun ituja ja kevätsipulia, mutta esim. paksoi, lehtikaali tai pinaatti sopisivat hyvin)

1. Ota hirvenpalat huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistusta, pyyhi ne talouspaperiin (mahdollisten luunsirujen vuoksi) ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuori inkivääri ja leikkaa se muutamaan osaan.

2. Ruskista hirvenpalat suuressa kattilassa tai padassa öljytilkassa kaikilta pinnoiltaan (minulla oli kaksi kookasta palaa, jotka tein yksi kerrallaan) ja nosta syrjään odottamaan. Laske hieman lämpöä ja kuullota sitten padassa sipuli ja valkosipuli. Lisää lihat takaisin pataan yhdessä kanelitangon, inkiväärin, tähtianiksen, neilikan ja mustapippureiden kanssa. Kaada päälle vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Mausta varovaisesti suolalla (myöhemmin lisukkeena käytettävä kalakastike suolaa keittoa lisää). Tuo kiehuvaksi, kuori mahdollinen pinnalle kertyvä vaahto ja laske lämpö pienimmilleen. Hauduta kannen alla vähintään neljä tuntia, kunnes liha on mureaa ja irtoaa luusta (minä haudutin kuusi tuntia).

3. Nosta lihat varovasti liemestä, riivi liha irti luista ja laita syrjään odottamaan. Siivilöi liemi esim. suurta kulhoa apuna käyttäen (minä laitoin isoon kulhoon lävikön, sen päälle harsokankaan ja kaadoin liemen sen läpi kulhoon). Halutessasi, erityisesti jos olet käyttänyt reilusti vettä, pese tässä kohtaa kattila, kaada liemi takaisin ja keittele sitä vielä kokoon.

4. Valmistele riisinuudelit paketin ohjeen mukaan, valuta ja huuhtele kylmällä vedellä. Silppua salotti- ja kevätsipulit sekä yrtit ja muut käyttämäsi lisukevihannekset. Lohko limetit. Tarvittaessa lämmitä lientä sekä lihoja uudestaan (lihat kannattaa lämmittää esim. liemitilkassa, jotteivat ne kuivu).

5. Tarjoile. Kasaa - tai kukin ruokailija voi itse kasata - lautaselle nuudeleita, lihaa, yrttejä ja vihanneksia ja kaada päälle kuumaa lientä. Purista mausteeksi pintaan limetinmehua sekä lisää kalakastiketta, chilihiutaleita ja srirachaa maun mukaan.

Pienempi pala "dinosauruksen häntää" eli hirvenniskaa keitettynä, ennen lihan riipimistä.

Kokonaisena paistettu karitsan maksa ja makeat sherrysipulit

Olen kovasti ihastunut ihan perinteisiin maksaruokiin, paistettuun maksaan kera paistetun sipulin, puolukkahillon ja muusin sekä lapsuudenkodista tutun maksakastikkeeseen, jota teen edelleen äitini antamin ohjein. Nyt sain paikallisen REKO-ryhmän kautta kuitenkin pitkästä aikaa käsiini karitsan maksaa, joten päätin vaihteeksi kokeilla jotain (itselleni) uutta ja valmistaa maksan kokonaisena paahtopaistin tapaan. Paistetut sipulitkin saivat hieman uutta muotoa, kun lorautin niiden kanssa pannulle sekä sherryä että hunajaa.

Taaperolle ei maksa-ateria maittanut (asia, josta olen hieman pahoillani, koska olen itse tykännyt maksasta jo lapsena) mutta minusta se onnistui erinomaisesti; 61-asteiseksi lipsahtaneena maksa oli edelleen hieman punertava sisältä ja erittäin murea, olematta kuitenkaan yhtään verinen. Olin myös yllättynyt siitä, miten helppoa ja nopeaa valmistus oli, ainut temppu oli lämpötilan tarkkailun muistaminen. Muutenkin tykästyin jälleen karitsan maksaan ja suosittelen sitä muillekin, maku on naudan maksaa miedompi ja kalvoja tuskin nimeksikään. Kokonaisesta, n. 600g palasta riittää hyvin kolmelle ruokailijalle, vaikka kaksikin saa sen kyllä syötyä.

Kokonaisena paistettu karitsan maksa

1 karitsanmaksa (n. 600g)
mustapippuria
suolaa
nokare voita (paistamiseen)
loraus öljyä (paistamiseen)

1. Ota maksa huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistamista. Poista mahdolliset kalvot ja hiero pintaan suolaa ja pippuria. Ruskista maksa sihisevän kuumalla pannulla voi/öljyseoksessa kaikilta pinnoiltaan.

2. Laita maksa paistoastiaan ja tökkää lämpömittari sen paksuimpaan kohtaan. Kypsennä 125-asteisessa uunissa, kunnes mittari näyttää 60-61 astetta. En ottanut kypsentäessä aikaa, mutta yli puolta tuntia siihen ei mennyt, muista siis tarkkailla mittaria.

Makeat sherrysipulit

1 keltasipuli
1 punasipuli
4 rkl voita
4 rkl vaaleaa sherryä
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen mustapippuria
tilkka öljyä
Lehdet muutamasta timjaminoksasta
1 rkl hunajaa

Kuori ja viipaloi sipulit. Lämmitä pannulla tilkka öljyä, lisää voi ja sipulit ja paista rauhallisella lämmöllä, kunnes sipulit hieman pehmenevät. Lisää suola, mustapippuri ja sherry, anna sen kiehahtaa ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipulit ovat kunnolla pehmenneet ja keltasipuli alkaa muuttua kullanväriseksi. Lisää hunaja ja timjami, sekoita, ja anna vielä muhia hetken ajan.

Kaali-omena-homejuustopaistos

Vuoka ennen uunia.

Ostin kaksi pakettia sinihomejuustoa, toisen kokkaamiseen ja toisen syömiseen, koska tiesin, että muuten kokkausjuusto saattaa huveta ennen aikojaan. Pari päivää kauppareissun jälkeen jouduinkin toteamaan isännälle syöneeni lounaaksi homejuuston. "Ai juustoa vai juuston?" kysyi isäntä. "No juuston..."

Jottei toinen pala kokisi samaa kohtaloa, piti se valmistaa pikaisesti. Niinpä laitoin sen vuokaan yhdessä kaali- ja omenasuikaleiden kanssa ja tein seoksesta uunissa syksyisen paistoksen. Kaalin ja homejuuston yhdistelmä oli aiemmin testaamaton, mutta hautuneen kaalin makeus ja homejuuston suolaisuus sopivat hyvin toisilleen. Omena toi mukaan hieman happamuutta ja lisämakeutta. Oikein makean ystävä olisi voinut ripsauttaa vielä fariinisokeriakin sekaan. Olin alkuun aikeissa lorauttaa mukaan kermaa, mutta tulin toisiin ajatuksiin, mikä olikin ihan hyvä idea - vaikka luulin paistoksen kuivahtaneen, pienen lusikalla sörkkimisen jälkeen totesinkin sen olevan aika sopiva ilman kermaakin. Parhaiten paistos sopisi varmasti vaikkapa possun lisukkeeksi, mutta maistui se sellaisenaankin keitettyjen perunoiden kera.

Kaali-omena-sinihomejuustovuoka (kahdelle)

1/4 pienehköstä kaalista
1 omena
pari nokaretta voita
tilkka öljyä
suolaa
mustapippuria
n. 1 tl tuoreita timjaminlehtiä

100g sinihomejuustoa (minulla Castello Blå)

1. Suikaloi kaali ja omena ohuiksi suikaleiksi. Lämmitä paistinpannulla tilkka öljyä ja nokare voita ja kuullota kaalia muutaman minuutin ajan. Kaalin ei tarvitse tässä kohtaa vielä kunnolla kypsyä, kunhan se pehmiää hiukan. Lisää sitten omena ja kuullota vielä pari minuuttia. Mausta suolalla, pippurilla ja timjaminlehdillä.

2.  Voitele pieni uunivuoka ja kaada kaali-omenaseos vuokaan. Lisää homejuusto nokareina. Paista 200-asteisessa uunissa vajaat puoli tuntia, kunnes kaali on pehmeää ja saanut hieman väriä pintaansa.

Sunnuntailounas: pikaiset porsaankyljykset ja päärynä-vuohenjuustosalaatti

Johtuen erilaisista päivärytmeistämme, olemme arkipäivisin hieman huonoja istumaan koko perheen kesken ruokapöytään nauttimaan yhteisistä aterioista. Isännän kanssa syömmekin oman illallisemme yleensä vasta sitten, kun lapset ovat nukkumassa, eikä silloin enää kateta pöytää kauniisti tai oikeastaan edes seurustella, vaan maataan puolikoomaisena sohvalla ja korkeintaan valitaan netin suoratoistopalveluista joku tv-sarja, jota seurata jakson verran ennen nukkumaanmenoa.

Viikonloppuisin on kuitenkin kiva kerääntyä saman pöydän ääreen ja nauttia seurustelusta hyvän ruuan äärellä. Se on minusta myös ruuan arvostamista ja tapa, jonka haluan opettaa lapsilleni. Ilahduinkin isännän hiljattain esittämästä toiveesta, että voisimme tehdä sunnuntailounaasta ihan konseptin, että sunnuntaisin syötäisiin aina porukalla, ilman kiireitä.

Tänä viikonloppuna oli sen verran muutakin ohjelmaa, että syömään ehdittiin, mutta valmistuksen piti sujua sukkelasti. Niinpä pöytään pääsivät pannulla paistetut porsaankyljykset sekä päärynällä ja vuohenjuustolla höystetty salaatti, jota ryyditti hunajalla ja timjamilla maustettu kastike. Porsaankyljyksissä on minusta tasan kaksi vaihtoehtoa: ne saavat olla joko juuri ja juuri kypsät tai sitten ihan reilusti ylikypsiksi haudutetut, kaikki siltä väliltä päätyy ainakin minun tekemänäni kuivaksi. Nämä kyljykset edustavat ensimmäistä koulukuntaa ja olivatkin sekä todella mehevät että nopeat valmistaa. Yhdessä hieman syksyisen mutta raikkaan salaatin kanssa kokonaisuus oli samaan aikaan sekä tuhti että raikas - kyljykset olivat pikaruokaa minun makuuni eivätkä kalvenneet sunnuntailounaanakaan.

Pannulla paistetut porsaankyljykset

1 luullinen porsaankyljys per syöjä (meillä paksuhkoja, n. 200g painoisia kyljyksiä)

suolaa

mustapippuria

kuivattua valkosipulia jauhettuna

voita ja/tai öljyä paistamiseen

Päärynä-vuohenjuustosalaatti

1 ruukullinen mieleistä salaattia (meillä punainen salanova)

n. 2/3 keskikokoisesta kurkusta

1/2 punasipuli

1 päärynä

300g vuohenjuustoa

kastike:

1 rkl hunajaa

2 rkl punaviinietikkaa

n. 1 rkl tuoreita timjaminlehtiä

hyppysellinen suolaa

ripaus mustapippuria

3-4 rkl miedonmakuista öljyä (minulla kylmäpuristettua seesamiöljyä)

1. Ota porsaankyljykset huoneenlämpöön n. 30 min ennen paistamista. Revi salaatti suupaloiksi, pilko kurkku ja kuori ja viipaloi punasipuli sekä päärynä ja sekoita ainekset salaattikulhossa. 

2. Valmista salaatinkastike sekoittamalla kaikki sen ainekset öljyä lukuunottamatta. Vatkaa sitten mukaan öljy ohuena nauhana.

3. Paista porsaankyljyksiä kuumalla pannulla muutama minuutti molemmin puolin, kunnes kyljys saa kauniin värin. Mausta suolalla, valkosipulilla ja pippurilla ja jätä pannulle, mutta ota pannu pois levyltä ja peitä foliolla. Anna vetäytyä sen aikaa, kun viimeistelet salaatin.

4. Leikkaa vuohenjuusto parin sentin paksuisiksi kiekoiksi ja paista toisella pannulla nopeasti molemmin puolin niin, että kiekot saavat hieman väriä ja paistopintaa. Nosta kiekot salaatin sekaan ja kaada päälle kastiketta. Tarjoile.

Tujakka kurkku-piparjuurisalaatti

Nuhanenät auki! Nyt, kun kaikenlaista isompaa ja pienempää pöpöä tuntuu olevan liikkeellä joka puolella, on voimakas piparjuurisalaatti ihan mahtavaa. Piparjuuri on muutenkin suosikkimakujani ja sen kanssa sorrun helposti liioitteluun, wasabiakin on sushin päällä tarpeeksi vasta, kun itkettää.

Tämän salaatin ajatus lähti jo muutama viikko sitten, kun maistoin ensimmäistä kertaa kylmäsavusilakkafileitä (ihan sairaan hyvää muuten) ja mietin niille jotain kivaa lisuketta silloisista jääkaapin antimista, joihin kuului mm. kurkkua, piparjuurta ja creme fraichea. Suunnittelin pikkelöiväni kurkun kevyesti ja sekoittavani sen piparjuuriraasteen ja creme fraichen kanssa, mutta salaatti jäikin sitten toteuttamatta. Ehkä onneksi, koska myöhemmin huomasin Suolaa & hunajaa -blogissa tehdyn ihanan kuuloista, jugurttipohjaista kurkku-piparjuurisalaattia, mistä sainkin päähäni käyttää raikkaampaa jugurttia creme fraichen sijaan. 

Salaatti tuli näiden kahden ajatuksen pohjalta lopulta tehtyä viime viikolla, vaikka silakat oli jo kauan sitten syöty. Mutta se ei haitannut, salaatti sopii melkeinpä minkä vaan kalaruuan kaveriksi, keitettyjen perunoiden höysteeksi, leivän päälle tai vaikka nuhalääkkeeksi. Suosittelen kokeilemaan! 

P.S. Kurkun pikkelöinnissä käytettävä etikka voimistaa piparjuuren potkua entisestään, jos olet siis herkkä mausteiden suhteen, suosittelen vähentämään määrää.

Kurkku-piparjuurisalaatti

1 keskikokoinen kurkku
1 tl sinapinsiemeniä
2 rkl etikkaa
1 rkl sokeria
pari hyppysellistä suolaa
kourallinen tuoretta tilliä silputtuna
parin sentin pätkä tuoretta piparjuurta (minulla 4-5 cm halkaisijaltaan oleva kiekko)
1-1,5 dl turkkilaista jugurttia

1. Raasta tai suikaloi kurkku. Sekoita keskenään etikka, sokeri, sinapinsiemenet ja suola niin, että sokeri liukenee etikkaan. Kaada kurkkujen päälle ja kääntele mukaan silputtu tilli. Anna vetäytyä puolisen tuntia huoneenlämmössä.

2. Valuta kurkut siivilässä ja puristele hieman kuivemmiksi. Kuori piparjuuri ja raasta se jugurtin sekaan, sekoita sitten mukaan myös kurkkuseos. Laita jääkaappiin vetäytymään ainakin puoleksi tunniksi ennen tarjoilua. 

Hirvikäristys ja niksit sen onnistumiseen

Käristykset jakavat mielipiteitä. Se, mikä yhden mielestä on suussasulavaa herkkua, on toisesta kuivakkaa ja sitkeää mössöä, korkeintaan sopivaa vahvistamaan Suomen mainetta (?) valjujen ruokien tyyssijana. Itse olen keskimäärin hieman mausteisempien ruokien ystävä, mutta samalla mielestäni hyvälle käristyksellekin on paikkansa - huolella ja rakkaudella valmistettu ruoka kun vaan tuppaa yleensä olemaan hyvää, eikä hieno raaka-aine välttämättä vaadi ihmeempiä mausteita seurakseen. En ota kantaa siihen, millainen käristys on "oikeaa", moni laittaa mukaan pekonia, joku sipulia, joku sieniäkin, itse välillä niitä kaikkia. Poro on varmasti perinteisin käytössä oleva liha, ja monelle se ainoa oikea, mutta minä käytän nykyisin lähes aina hirveä.

Itselleni käristysten hienous aukesi oikeastaan vasta viime keväänä, kun jouduin muuton vuoksi sulattamaan pakastimesta useamman paketin hirvenlihaa lyhyellä aikavälillä, ja halusin tehdä niistä jotain helppoa ruokaa. Silloin hoksasin sen teidän muiden varmasti jo tietämän asian, että käristyshän toimii yksinkertaisimmillaan noin kolmella raaka-aineella. Ja on silti ihan oikeasti hyvää!

Ymmärrän toisaalta hyvin myös niitä, jotka eivät käristyksestä pidä. Kaikesta ei tarvitsekaan tykätä, eikä tällainenkaan perusruoka maistu kovin hyvälle, jos sen tekee vasemmalla kädellä tai huonoista raaka-aineista. Onneksi on ihan yhtä helppoa tehdä käristyksestä myös hyvää, alla muutama vinkki, joilla minä olen päässyt herkulliseen lopputulokseen:

• Käytät sitten hirveä, poroa tai jotain muuta, valitse laadukasta lihaa.  Lihan ei kuitenkaan tarvitse olla paistia, esimerkiksi tällä kertaa tein käristyksen kinnerpaloista (eli pohkeesta). Pakastealtaiden valmiiksi leikatusta pussitavarasta en ole onnistunut saamaan yhtä hyvää lopputulosta kuin isommasta palasta itse suikaloidusta lihaa, mutta toki pakasteitakin on erilaisia. 
• Leikkaa liha mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Liha on tapana leikata hieman kohmeisena, jolloin ohuiden siivujen aikaansaaminen on helpompaa, mutta onnistuu se sulastakin tavarasta, kunhan käyttää terävää veistä ja varoo sormiaan. Sellaiset hieman läpikuultavat viipaleet toimivat parhaiten.
• Käytä rohkeasti rasvaa... Käristyslihat ovat hyvin vähärasvaisia, joten ne saavat paljon makua ja mehevyyttä, kun käristysvaiheessa uskaltaa pannulla käyttää paistorasvaa. Itse suosin voin ja rypsiöljyn seosta.
• ...Ja suolaa. Käristykseen ei montaa maustetta yleensä tule, joten kannattaa laittaa riittävästi suolaa korostamaan lihan omaa makua. Liemikuutiot kuitenkin unohtaisin, ne jyräävät herkät maut.
• Paista kuumalla pannulla riittävän pienissä erissä, eli niin, että lihat pääsevät suoraan kosketuksiin kuuman pannun kanssa. 
• Hauduta rauhassa. Paistovaiheen jälkeen lihat saavat muhia pienellä lämmöllä ainakin tunnin, itse taisin viimeksi haudutella parikin tuntia. Haudutuksen aikana kalvoinenkin liha muuttuu mureaksi ja maut sulautuvat toisiinsa. 

Allaoleva ohje on pelkistetymmästä päästä, mutta kannattaa kokeilla rohkeasti kaikenlaisia versioita. Jos muita raaka-aineita on enemmän, ei lihaa tarvita niin paljon. Saatat yllättyä iloisesti!

Hirvikäristys (neljälle)

1 kg hirvenlihaa (esim. kuvetta tai kinnertä)

voita ja öljyä paistamiseen

suolaa

2 laakerinlehteä

n. 10 kokonaista maustepippuria

0,5 l olutta (minulla vaalea lager, myös tummat lagerit hyviksi havaittu)

Lisäksi tarvitset valurautapadan tai vastaavan lihan kypsentämiseen.

1. Jos käytät pakastelihaa, sulata se kohmeiseksi ja leikkaa mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Tuorelihan voi vastaavasti laittaa pakastimeen kohmettumaan ennen leikkaamista. 

2. Anna leikattujen viipaleiden lämmetä noin huoneenlämpöisiksi. Kuumenna rautapata hellalla sihisevän kuumaksi ja ruskista lihat siinä pienissä erissä reilussa voi-öljyseoksessa. Mausta jokainen erä suolalla ja laita hetkeksi syrjään odottamaan viimeistä erää lukuunottamatta. Viimeisen erän käristyttyä lisää pataan olut ja anna kiehahtaa. Laske sitten lämpö pienimmilleen ja lisää pippurit ja laakerinlehdet. Anna hautua vähintään tunnin, mielellään parin ajan. Tarjoile keitettyjen perunoiden tai vaikka muusin kera. 

Meksikon inspiroima salaatti pitaleivän väliin

Meillä on hieman huono tapa syödä isännän kanssa illallista vasta, kun taapero on nukkumassa (koska sehän ei estä syömästä päivällistä myös lapsen kanssa, right?). Ilta-aterialla syödään usein ne tulisimmat chilit sekä muut pöperöt, jotka eivät alle parivuotiaalle ihan sellaisenaan sovi tai maistu.

Perjantain ilta-ateriaksi valmistui mausteinen, meksikolaisvivahteinen broilerisalaatti, joka päätyi pitaleivän sisään yhdessä srirachamajoneesin kanssa. Ajatus tuli alkuviikon vierailusta ravintola Patronaan, jonka raikkaat tostada- ja tacotäytteet jäivät erityisesti mieleeni. En kuitenkaan lähtenyt hakemaan annoksista toisintoa, vaan tein niistä saamani inspiraation pohjalta nopean ja yksinkertaisen, koti-iltapalaksi sopivan version. Pitaleivänkin tunnustan olevan niitä ydinsotaa kestäviä valmisversioita, joita olen joskus hommannut keittiön kaappiin hätävaraksi. Meksikolaisemman annoksesta saisi vaihtamalla pitaleivän vaikkapa maissitortillaan, tai maistuisi salaatti ihan sellaisenaankin - silloin ruoka olisi jopa terveellinen! Salaattiannoksesta riittää kahdelle kevyeksi lounaaksi tai kolmelle-neljälle pitaleipien väliin.

Meksikolainen broilerisalaatti

1 tomaatti
1 avokado
1 pieni sipuli
3 viipaletta ananasta (tuore parempi, mutta minulla purkitettua)
1 vihreä chilipalko
1 valkosipulinkynsi puristettuna
2 limetin mehu
pieni nippu korianteria silputtuna
muutama hyppysellinen suolaa

400g broilerin jauhelihaa
tilkka öljyä paistamiseen

(pitaleipiä ja srirachalla maustettua majoneesia tarjoiluun)

1. Leikkaa tomaatti, avokado, ananas ja sipuli pieniksi kuutioiksi salaattikulhoon. Viipaloi chili, purista valkosipulinkynsi ja lisää ne seokseen. Sekoita vielä mukaan limettimehu, korianteri ja suola.

2. Paista broilerin jauheliha pannulla kypsäksi ja mausta ripauksella suolaa. Anna jäähtyä hetki, mutta lisää salaattiin vielä lämpimänä. Tarjoile heti.

Ravintola Patrona, Helsinki

Blogissa on ollut hiljaista, koska viime viikon vietin lasten kanssa "etelänmatkalla" pääkaupunkiseudulla. Muuten ei reissun ruokapuolesta jäänyt kummempaa kirjoitettavaa, mutta pääsin isovanhempien suosiollisella lastenhoitoavulla vihdoin piipahtamaan Mama Gastron kanssa aidoksi meksikolaiseksi tituleeratussa Patronassa, joka on ehtinyt olla paikallaan jo muutaman vuoden. Rennon viihtyisässä ravintolassa riittää asiakkaita edelleen, koska salissa oli arki-iltanakin reilusti porukkaa jo heti avaamisen jälkeen.

Saimme aluksi käsiimme ihanan kuuloisia cocktaileja täynnä olevat drinkkilistat, mutta (ehkä vähän tylsästi) valitsimme palanpainikkeeksi viiniä ja olutta. Ruokalistalta alkuruuat houkuttivat kovasti mutta pääruuat tuntuivat hieman turhan tukevilta lähes kesäisenä iltana, joten tarjoilijaa hieman konsultoituamme päädyimme tilaamaan jaettavaksi muutaman alkupalan koko alkuruokalistan alusta loppuun. Sitä valintaan suosittelen muillekin! Annokset olivat raikkaan makuisia, sopivat erittäin hyvin jaettavaksi ja kuudesta eri ruuasta riitti hyvin kahden naisen päivälliseksi.

Kaikki ruoka oli minusta maistuvaa, joskin sienillä ja chorizolla höystetty queso fundido -juustoannos olisi varmaan yksin syötynä aiheuttanut pienen ähkyn, varsinkin, jos sitä olisi seurannut pääruoka. Suolaa olisin myös kaivannut hieman lisää, mutta lieneekö hieman vähäsuolaisempi ruoka ihan valittu linja, koska pöydästä löytyi myös suolasirotin. Omaksi suosikeikseni nousivat yksittäisistä annoksista cevichellä päällystetyt tostadat sekä pienet, pehmeät lihatacot raikkaalla ananassalsalla. Niin ja ne talon maissilastut, joissa ei ollut muodon lisäksi juuri mitään yhteistä kaupan pussitavaran kanssa. Muutkin Patronan leipätuotteet olivat maukkaita.

Patronan palvelu oli asiakasta huomioivaa ja ripeää, jälkimmäistä välillä jopa siinä määrin, että lähes nappasimme jonkun lautasen reunasta kiinni, ettei sitä oltaisi viety takaisin keittiöön. Olihan se lähes tyhjä, mutta emme raaskineet luopua niistä parista viimeisestä maissilastusta. Lisäpisteitä siitä, että jo saapuessamme tarjoilija mainitsi, että erityisruokavaliot ja toiveet eivät ole ongelma, ja sama mainittiin myös ruokalistalla. Omasta kaikkiruokaisuudestani huolimatta arvostan sitä, että ravintola huomioi asiakkaiden erilaisuuden ja on valmis joustamaan menustaan tarvittaessa.

Kaiken kaikkiaan Patrona oli mutkaton ja sympaattinen paikka, jossa ruoka on ammattiylpeydellä valmistettua, vaikka pääruuat jäivätkin nyt testaamatta. Jos paikka on sinultakin jäänyt vielä testaamatta, kannattaa käydä tutustumassa!